Blogi on täten avattu! Yritykseni kotisivu: www.filosofinenelamantaito.com. Luvassa mietintöjä ajankohtaisista aiheista.

Mietin tulevia presidentinvaaleja. Vaikka presidentinvaltaa onkin karsittu Kekkosen ajoista rankalla kädellä, on presidentti-instituutiolla edelleen iso merkitys kansan keskuudessa. Mielestäni presidentin tärkein tehtävä on olla arvojohtaja. Nykyisinä aikoina tarvitaan vankkaa näkemystä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Niin yleisellä kuin yksityiselläkin tasolla. Tähän tilanteeseen taas ei päästä ilman riittävää elämänkokemusta.

Ehdokkaina on useita eturivin vaikuttajia, joista jokainen löytänee omansa. Kuka sitten presidentiksi lopulta valitaankin, uskon että hän on hyvin perillä siitä, mitä kansa häneltä odottaa. Itse en omista TV:tä, mutta seuraan kyllä mielenkiinnolla muun median kautta vaalityön etenemistä.

Vaalit lähestyvät. Ajattelin listata hieman näkemyksiäni esillä olevista ehdokkaista. En edelleenkään liputa kenenkään ehdokkaan puolesta suoranaisesti. On totta, että Niinistö johtaa gallupeissa. Täytyy silti muistaa, että kansa tekee lopullisen päätöksensä vasta vaaliuurnalle päästyään. Edelleen jos on vaalikonetta uskominen, niin oma ehdokkaani löytyy jostain aivan muualta. Vaalikoneen kysymykset valottavat jonkun verran ehdokkaan arvomaailmaa, mikä on mielestäni avainasia näissä vaaleissa.

Sitten ehdokkaisiin. Poliittisen kokemuksen osalta ylivoimainen ehdokas muihin nähden on Lipponen. Toivon että hän käyttää tätä etuaan hyväksi vaalityön loppumetreillä. Presidenttiehdokkuudesta eniten kokemusta on Väyrysellä, joka on ehtinyt olla monessa mukana uransa aikana. Haavistolla on kehitysyhteistyökysymyksistä vankkaa näkemystä, mikä on Suomen ulkopolitiikassa tärkeä aihe tulevaisuudessa. Arhinmäki on kokemattomin ehdokas, mutta yrityksen puutteesta häntä tuskin voi syyttää. Biaudet on melko hyvin esillä, mutta hänellä ei tunnu olevan kovinkaan painavaa sanottavaa. Essayah pitää hyvin kiinni kristillisten, perinteisten arvojen esilletuonnista. Tässä ei sinänsä ole moitittavaa, mutta miten hyvin se sopii tämän hetkisen politiikan kentälle? Soini on ehdokas, joka jakaa mielipiteitä. Ainakin hän on oppositiojohtajana hyvin esillä mediassa. Lopuksi Niinistö. Hän vaikuttaa olevan tällä hetkellä kansan suosikki. Toivon että hän pystyy vastaamaan niihin odotuksiin, joita presidentille asetetaan. Olettaen, että kansan mielipide ei muutu. Kansan ääni ratkaisee.

Vaalien toinen kierros on meneillään. Kaksi ehdokasta on jäljellä. Kumpikin heistä selviäisi varmasti presidentin velvollisuuksista mallikkaasti, mutta vain toinen tulee valituksi tähän kuuden vuoden luottamustehtävään. Molemmilla ehdokkailla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, joista seuraavassa esitän arvion.

Niinistö on vahva talousasioissa. Näin pitää ollakin, onhan hän entinen valtiovarainministeri.  On ollut mieluisaa seurata hänen kannanottojaan hallituksen nykyiseen talouspolitiikkaan ja sen valintoihin. Toivon että Niinistö jatkaa aktiivisuuttaan, mikäli hänet valitaan presidentiksi. Vaikka presidentillä ei olekaan enää poliittista valtaa, ei suinkaan ole yhdentekevää mitä hän sanoo. Tasavallan presidentti vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen lausunnoillaan. Hyvä näin.

Haavisto hallitsee ihmisoikeusasiat ja kehitysyhteistyökysymykset. Hän sai arvokasta kokemusta toimiessaan 1990-luvulla ympäristö -ja kehitysyhteistyöministerinä ja myöhemmin EU:n ja YK:n palveluksessa ulkomailla, erilaisissa kriisipesäkkeissä. Haaviston ongelmanratkaisutaidot ja ennenkaikkea neuvottelutaidot ovat erinomaiset. Tästä on saatu näyttöä riittävästi. Mikäli hänet valitaan, tulee hän olemaan hieno edustaja maallemme. Hänellä on tietoa ja näkemystä niistä asioista, joista tasavallan presidentin tuleekin olla perillä.

Maamme kauppasuhteet ulkomaihin ovat hyvissä käsissä, mikäli Niinistö valitaan. Kysymys kuuluukin: onko ihmisoikeusasioiden esilleottaminen kauppakumppanin kanssa osa hyvää kaupankäyntiä ja suhteidenluontia? Kiinan kanssa asioitaessa on toki oltava hienovarainen kun ihmisoikeusasioita otetaan esille. Viime kädessä kyse on kuitenkin maan omasta sisäisestä asiasta. Ulkopuolisten tehtävä on ohjata oikeaan suuntaan ja kannustaa asioiden kuntoonlaittamiseen. Tähän menee aikaa. Neuvottelijan tärkein työväline on kärsivällisyys ja rauhallinen toimintatapa. Molemmat ehdokkaat ovat varmasti täysin tämän kannalla.

Vaarantuvatko kauppasuhteet, jos ihmisoikeusasioita otetaan esille kahdenkeskisissä neuvotteluissa kauppakumppanin kanssa? En usko. Rakentavassa hengessä käytyyn keskusteluun on varmasti aina tilaa. Parhaimmassa tapauksessa se jopa puhdistaa ilmapiiriä.

Uusi tasavallan presidentti on valittu. Sauli Niinistö sai kansan enemmistön tuen, joten hän on varmasti oikea mies hoitamaan virkaa seuraavat 6 vuotta. En epäile hetkeäkään, etteikö Niinistö hoitaisi Suomen ulkopoliittisia suhteita yhtä menestyksellisesti kuin edeltäjänsä. Presidentti on Suomen keulakuva maailmalla. Hänellä on suuri merkitys siihen, millaisen vaikutelman eri maiden ihmiset saavat Suomesta ja suomalaisista. Näin kuuluu ollakin. Presidentin tehtävä on näkyä ja kuulua. Seuraan mielelläni jatkossa, minkälaisella otteella uusi presidentti hoitaa tehtäviään.

Vaalituloksen ratkettua Niinistö painotti, että hän haluaa olla nimenomaan koko kansan presidentti. Mielestäni on oikein, ettei ajatellakaan tapahtuneen mitään suurta kahtiajakoa kansan riveissä. Molemmilla finaalikierroksen ehdokkailla oli omat kannattajansa. Tämä ei silti tarkoita sitä, että Haavistoa äänestäneiden kannattaisi kokea suurta vääryyttä tapahtuneeksi. Kansa on puhunut ja sillä hyvä. Haaviston aika saattaa tulla seuraavissa vaaleissa, olettaen että hän on valmis lähtemään ehdokkaaksi. Katsotaan. Nyt on kuitenkin aika onnitella virkaanastuvaa presidenttiä.

Muutama sana äänestysaktiivisuudesta. Tällä kertaa se jäi alhaisemmaksi kuin edellisissä presidentinvaaleissa 2006. Syitä tähän voi olla monia ja niiden ruotiminen on yhteiskuntapoliittisen tutkimuksen heiniä. Voisin kuvitella, että äänestyspäivänä jäätiin kotiin, koska tarjolla olevat ehdokkaat eivät vastanneet omia toivomuksia hyvästä ehdokkaasta. Tämä on sinänsä ihan ymmärrettävää. Olen itsekin joutunut saman ongelman eteen monissa vaaleissa. Mielestäni on silti parempi käydä uurnilla ja antaa ääni vaikka “protestiehdokkaalle”, kuin jäädä kotiin. Äänestämällä olet osa yhteiskunnan päätöksentekoprosessia. Nukkumalla vaaleissa luovut oikeudestasi ilmaista kantasi tässä prosessissa.

Itse olen äänestänyt kaikissa eteeni tulleissa vaaleissa lukuunottamatta joitakin eurovaaleja. Eurovaaleissa en ole aina löytänyt sopivaa ehdokasta. Jatkossa tämä ei enää riitä syyksi. EU:ssa tehdään jatkuvasti jokaisen suomalaisen arkeen vaikuttavia päätöksiä. Niin, kyllähän Bryssel aika kaukaiselta paikalta vaikuttaa, mutta sen vaikutusta kotimaamme asioihin ei voi kiistää. Tästä lisää myöhemmin.

Kuten todettua, uskon että äänestämisen arvoinen ehdokas löytyy jokaiselle. Välillä etsintään joutuu käyttämään aikaa enemmän kuin luulisi, mutta kyllä se silti maksaa vaivan. Päätän vaaliblogini tällä erää tähän. Politiikkaa sen sijaan tulen käsittelemään jatkossakin.